Suomen luonnon päivä 28.8.2021

Metsämaanantai: Suomen Luonnon Päivä 28.8.2021

Inspiraatio

Suomen Luonnon Päivää vietetään vuosittain elokuun viimeisenä lauantaina. Minulle pohjoinen havumetsävyöhyke on sitä rakkainta ja ominta luontoa. Metsä on suomalaisille tärkeä emotionaalinen mielikuva ja merkityssysteemi, ei vain fyysinen paikka (ks. Häyrynen 2000). Näistä juurista verson itsekin. Tutkimusten mukaan nuoremmille sukupolville yhteys luontoon tapahtuu kuitenkin yhä useammin virtuaalisesti elokuvien, tv-ohjelmien ja teemapuistojen kautta tai teknologian ja pelien avulla kun aiemmin yhteys muodostui sukupolvien välisesti luonnossa aikaa viettäen ja vanhemmilta oppien (vrt. Laaksoharju & Rappe 2010; Puhakka 2014, 36 viittaa Laurén 2013). Vaikka esimerkiksi sosiaalinen media tarjoaa vuorovaikutuksellisen ja sosiaalisen alustan, ei se mielestäni korvaa fyysisesti luonnossa vietettyjä hetkiä.

Tällä viikolla Metsämaanantai kutsuukin sinut viettämään Suomen Luonnon Päivän kunniaksi aikaa metsässä ja luonnossa IHAN JOKA PÄIVÄ. Jos sinulla on lapsia, ota heidät mukaan. Ei huolta, jos et asu salomailla tai edes metsän vieressä, olen ihan varma että kotinurkiltasi löytyy edes yksi puu jota voit mennä aistimaan päivittäin edes hetkeksi. Näin lisäät luontotietoisuutta hitusen jokaiseen päivääsi.

Metsämaanantain kutsu: Vietä tällä viikolla aikaa luonnossa vähintään 15 min./päivä. Aisti, koe ja ole luonnossa.

Vinkkejä Suomen Luonnon Päivän juhlimiseen lauantaina 28.8.2021 löydät vaikkapa Suomen Luonnon Päivän nettisivuilta>> tai Instagramista>>

 ***Metsämaanantai on LottaJoogan inspiraatiopäivä, joka kutsuu sinut haahuilemaan ja aistimaan metsää hitaasti aina(kin) maanantaisin. Metsämaanantain somesisällöt ammentavat suomalaisesta metsästä: kansanperinteestä, erilaisista harjoituksista, metsätieteistäkin. Voit halutessasi jakaa omia Metsämaanantai-kokemuksiasi somessa tunnisteella #metsämaanantai ***

VIITTAUKSET:

Häyrynen, Maunu (2000). The Kaleidoscopic View : The Finnish National Landscape Imagery. National Identities 2 (1): 5–19. DOI: 10.1080/146089400113418.

Laaksoharju, Taina & Erja Rappe (2010). Children’s relationship to plants among primary school children in Finland: comparisons by location and gender. HortTechnology 20(4): 689–695.

Laurén, Kirsi (2013). Perinteet ja ympäristö. Teoksessa: Kestävä kasvatus – kulttuuria etsimässä. Paula Toivanen (toim.). Helsinki: Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seura. Ss. 150–158.

Puhakka, Riikka (2014). Y-sukupolvi luonnossa : Luonnon merkitykset kaupungistuvassa yhteiskunnassa. Alue ja ympäristö. 43(1): 34–48

Metsäjooga – Helppo harjoitus

Metsäjooga – Helppo harjoitus luonnossa

Metsäjooga on luonnossa tehtävä joogaharjoitus. Keskittyminen ja itseen uppoutuminen on tietenkin helpompaa seesteisellä joogasalilla, mutta metsässä oma luonto tulee päin pläsiä kun metsän tarjoamat ”häiriötekijät” haastavat keskittymistäsi, neulaset pistelevät kämmeniä alapäin katsovassa koirassa ja hyttyset inisevät korvissa. Kuten elämäkään, ei tämä joogaharjoitus tapahdu häiriöttömässä tyhjiössä vaan voit kohdata omat mielesi häiriötekijät luonnon kautta. Metsä  ja mielesi ovat itse harjoitus. Hyttyset, neulaset – ja omat ajatuksesi, ovat osa luontoa(si).

Rakkauteni metsäjoogaan syttyi viimeistään oman opettajani Metsäjooga -kirjan myötä, kun maalta kaupunkiin yli 10 vuotta sitten muuttaneena kaupunkilaistuneena luonnonlapsena palasin oman luontoyhteyteni äärelle ja löysin intohimoni suomalaisuuden juuriin ja kansanperintöömme toteuttaessani pitkäaikaisen unelman opinnoista aiheen parissa.

Metsäjooga – Lähde lähelle tai kauas

Metsäjoogaharjoitusta varten et tarvitse mitään välineitä etkä suurta aarnimetsää ympärillesi. Kotipihan yksittäinen puu, maa jalkojen alla ja mukavat, säähän sopivat vaatteet riittävät. Tietenkin voit myös tehdä pienen kävelyretken lähimetsääsi, samalla keho hieman lämpenee harjoitusta varten.

Voit tehdä koko sarjan tai vain mieleisesi liikkeet, yhdenkin harjoituksen tekeminen raikkaassa ulkoilmassa luonnon ympäröimänä auttaa sinua rentoutumaan ja rauhoittumaan. Tee kutakin harjoitusta juuri niin pitkään, tai lyhyen ajan, kuin haluat, ohjeellinen aika asennoissa on viisi hengityskiertoa (sisään- ja uloshengitystä). Muista, että metsäjooga tapahtuu suoritusvapaalla vyöhykkeellä.

Muistathan, että minkään harjoituksen tarkoitus ei ole tuottaa kipua, mutta lihaksesi saavat hieman väsyä ja saatat tuntea venytystä. Löydä kehon ja mielen yhteys hengittämällä rauhallisesti sisään ja ulos aistien kaikkia kehosi kokemuksia sekä mieleen nousevia ajatuksia harjoituksen ajan. Viileällä ja kylmällä säällä on hyvä hieman vetreyttää ja lämmitellä lihaksia ja niveliä ennen harjoitusta ja välttää ääriasentoihin menemistä. Esimerkiksi lyhyt, reipas kävelylenkki ennen harjoitusta toimii hyvänä lämmittelynä.

Voit ladata harjoituksen kuvineen tekstin lopusta omaksesi.

Toivon sinulle nautinnollisia ja oivalluttavia metsäjoogahetkiä, antaudu metsälle ja omalle luonnollesi.

Metsäntuoksuisin terveisin,

Lotta

Ps. Voit lukea lisää metsäjoogasta ja ohjatuista harjoituksista lähiluonnossa täältä. Verkkokauppaani on tulossa myös Metsäjooga -kirja myyntiin pian!

Metsäjoogaharjoitus

Laskeutuminen

Nojaa puuhun istuen tai seisten. Etsi mukava asento ja anna kehosi tukeutua puuhun ja sen vakauteen. Voit aistia ympäröivää luontoa kaikilla aisteilla: Näe luonnon värit ja muodot, aisti tuoksut, tunne puun runko selkääsi vasten ja maa jalkojen alla. Hengitä rauhallisesti sisään ja ulos 1-5min.

Avautuminen

Käänny toisin päin, nojaa käsillä puuhun noin kasvojesi korkeudella ja astu jaloilla kauemmas. Työnnä käsillä puun runkoa vasten ja anna rintakehän ja yläselän taipua hieman taakse, pidä selkä mahdollisimman pitkänä. Tue vatsalihaksia kevyesti jännittämällä alaselkääsi, sen pitäisi pysyä mahdollisimman suorana ja vain yläselän kaareutua. Hengitä rauhallisesti viisi kertaa sisään ja ulos.

Luottamus

Seiso edelleen puun edessä ja tukeudu vasemmalla kädellä puuhun. Nosta oikea jalka ilmaan kehon edessä ja kierrä selkää niin että rintakehä kääntyy hieman oikealle, kurota oikealla kädellä pitkälle takaviistoon. Voit nojata myös ylös nostettua jalkaa puuhun. Pysy asennossa viiden hengityskierron ajan ja toista toiselle puolelle. Muista, että tasapainoillessa horjuminen, ja kaatuminenkin on ihan ok, silloin tasapainosi kehittyy! Myös alustan epätasaisuus tekee hyvää tasapainoaisteillesi.

Vahvuus

Asetu kauemmas puusta hyvälle tähystyspaikalle. Seiso jalat vierekkäin ja astu oikea jalka pitkälle taakse. Koukista etummaisen jalan polvi, pidä oikean jalan kantapää ilmassa ja pidennä alaselkää kääntämällä lantiota eteen sekä koukistamalla hieman myös taaemman jalan polvea. Pidä selkä pystysuorassa ja nosta halutessasi kädet yläviistoon kohti taivasta. Tähystä kauas horisonttiin taii syvemmälle metsään. Pysy asennossa viiden hengityskierron ajan ja toista toiselle puolelle.

Rentous

Palaa puun viereen ja nojaa takapuolella puun runkoon. Pidä polvet koukussa ja rulla selkä pyöreänä alas. Anna rintakehän tulla lähelle reisiä ja roikuta käsiä ja päätä vapaana kohti maata. Onko asennossa mahdollista olla mahdollisimman miedolla venytyksen tunteella vai tekeekö mielesi suorittaa hampaat irvessä? Sulje silmäsi ja viivy niin kauan kuin haluat keskittyen vain hengitykseen ja omaan sisäiseen maailmaasi osana ympäröivää luontoa. Kun nouset ylös, tee se vatsalihasten avulla pyöreästi selkää rullaten. Nojaa vielä hetki selällä puuhun ja avaa silmäsi maailmalle.

Lepo

Jos sää sallii, voit harjoituksen lopuksi pötkähtää varvikkoon tai mättäälle selinmakuulle x-asentoon lepäämään. Anna katseesi levätä puun latvoissa tai taivaalla, tai sulje silmästi ja kuvittele sulautuvasi osaksi alustaa jolla makaat. Olet osa tätä luontoa..

Metsäjooga lähimetsässä

Metsäjooga lähimetsässä

Ohjasin sunnuntaina 1.7.2018 ensimmäisen metsäjooga -miniretriitin Herttoniemen lähimetsässä. Kyse oli samalla elämäni ensimmäisestä retriittiohjauksesta. Metsäaihe on ollut kovin lähellä sydäntä aina, erityisesti viime aikoina, ja kaipuu korpeen on ollut kova. Tästä tarpeesta järjestin tämän metsäjooga -retken, ensiapuna korpikaipuulle, uskoen etten ole ainoa metsään haikaileva kaupunkilainen. Ja niinhän se sitten olikin, ensimmäinen retriitti täyttyi alle vuorokaudessa!

metsäpolku

Olin suunnitellut retriitin rungon opettajani Mia Jokinivan Metsäjooga -kirjan inspiroimana. Jooginen ja suomalainen perinne sisältävät lopulta paljon yhtymäkohtia ja mielenkiintoisia täydentäviäkin sisältöjä suuntaan ja toiseen. Suomalaisen sielu (uskallan väittää, että lopulta ihan jokaisen meistä) lepää metsässä ja metsä luo upean, jopa maagisen ympäristön joogan harjoittamiselle, kun asettaa itsensä sopiville taajuuksille.

Mian kirjassaankin mainitsema ajatus siitä, että luonnossa kaikki on aina oikein, satoi tai paistoi, kuvastaa lopulta joogassakin nykypäivänä tavoiteltavia asioita oivallisesti. Riittää että koet, tunnet ja olet. Ei ole hyviä tai huonoja tuntemuksia, on vain tuntemuksia jotka koet tässä hetkessä. Tuntemuksia joita ei tarvitse arvottaa tai lokeroida. Kaikesta tässä hetkessä olevasta ja itsestään on mahdollista löytää jotain syvempää ja merkityksellisempää, satoi tai paistoi.

Sitten rysähti!

Retriitin aluksi kokoonnuimme yhteiseen aloituspiiriin jossa laskeuduimme hiljaisuuteen. Kaikki osallistujat olivat siis hiljaisuudessa koko kolmen tunnin retriitin ajan, keskittyen vain itsessä ja metsässä OLEMISEEN. Jokainen myös asetti oman pyyntönsä tai toiveensa metsälle, metsäänhän mennään pyytämään, ei ottamaan. Aistit hereillä, kokien ympäröivän luonnon näkö-, kuulo-, haju- ja tuntoaistein, lopulta myös makuaistein, kävelimme rauhassa Herttoniemen urheilupuistosta Taikametsäksi nimeämääni paikkaan tekemään ensimmäiset harjoitukset. Sain jälkeenpäin kuulla, että osa paikallisista Herttoniemeläisistäkään ei ollut tietoisia tästä kauniista paikasta näin lyhyen kävelymatkan päässä omalta kotiovelta. Ihanaa että retriitin myötä lähiluonto tuli uudella tavalla tutuksi paikallisillekin!

Puunrunko metsäjooga

Sunnuntai oli aika tuulinen päivä ja kävellessämme vielä toistaiseksi kävelytietä pitkin kohti metsää, hieman ennen kohtaa josta oli tarkoitus astua metsäpolulle, tuuli yltyi todella voimakkaaksi. Kävelyreittimme varrella kasvanut puu alkoi nitistä tuulen voimasta ja lopulta kaatua rysähti silmiemme edessä! Olisi ehkä pitänyt laittaa lupa-anomukset ja lahjukset etukäteen kuntoon metsänkuningas Tapiolle, joka näin villisti näytti voimiaan tuulen muodossa….

Puu kaatui onneksi poispäin meistä, eikä suoraan eteemme. Monelle, itseni mukaan lukien, tämä oli ensimmäinen kerta kun näkee puun kaatuvan ’itsestään’ ilman ihmisen myötävaikutusta. Jokainen meistä taisi löytää omia merkityksiä puun kaatumiselle sen mukaan minkälaiset pohdinnat olivat omassa päässä sillä hetkellä menossa. Itselle kihosi liikutuksen kyynelet silmiin, näin tapahtumassa paljon elämän käännekohdan symboliikkaa, olenhan juuri toteuttanut unelmani ja saanut sen ’paksun kirjeen’ yliopistosta. Lisäksi olin jännittänyt aika paljon retriitin ohjaamista. koska aihe on niin rakas ja toivoin että mahdollisimman moni saa positiivisia kokemuksia tästä ensimmäisestä retriitistäni. Haluan ajatella että puun kaatuminen POISPÄIN merkitsee sitä, että  metsän portit oli meille näin avattu ja retriitin oli sopiva jatkua. Hetken kuitenkin ehdin pohtia, että mahtaakohan tämä retki olla tuhoon tuomittu…

Mieluinen metsän emäntä

Olin etukäteen suunnitellut että pyydämme erikseen lupaa metsään käymiseen metsän emäntä Mielikiltä.  Mielikki on suomalaisessa perinteessä metsän kuningas Tapion vaimo. Tapiolta on perinteisesti pyydetty pyyntionnea, mutta Mielikki tyttärineen vastaa metsän porteista ja siitä pääseekö kulkija metsään kulkemaan turvallisesti. Kuten mainitsin, metsäpolku jota pitkin oli tarkoitus mennä metsään, polveutui hieman sen kohdan jälkeen, missä puu kaatui. Joten nyt oli erityisen oiva hetki ja PAIKKA pyytää vielä lisälupaa turvalliseen pyyntireissuun metsän siimekseen.

Mielikki metsän emäntä,
puhas muori, muoto kaunis!
Pane kulta kulkemahan,
hopea vaeltamahan,
naisen* etsivän etehen
anelijalle askelille!
Ota kultaiset avaimet
renkahalta reieltäsi
aukaise Tapion aitta,
metsän linna liikahuta
minun pyytöpäivänäni
eränetso-aikoinani!

Kalevalan 14. runosta

* Tässä kohdassa runossa on oikeasti sana ’miehen’ mutta ryhmämme koostui pelkästään nais-oletetuista, joten otin vapauden hieman muokata runoa.

Tiesitkö muuten että metsässä elää myös Sinipiika -nimisiä metsänhaltijoita tai -neitoja, jotka vastaavat metsän siisteydestä? Nykyisille kodin hengettärille sinipiika taitaa olla tuttu myös sieltä yhdestä kodin komerosta.

Mielikin mielistelyn jälkeen tuuli tuntui hieman tyyntyvän ja kävimme kuusimetsän siimekseen tekemään joogaharjoituksen paljain varpain kukin oman valitsemansa kuusen juurelle. Kuusimetsän pohja on täällä todella pehmeä vanha neulasmatto, jossa kasvaa kaunista metsäkortetta suurina pehkoina käpyjen koristaessa siellä täällä risteäviä polkuja. Onnekkaana päivänä saattaa nähdä myös metsäkauriita tai ketun. Olenpa joskus nähnyt mäyränkin. Teimme liikkeitä Metsäjooga -kirjan kesäsarjoista, mm. norkko, tähystävä tapio, uoma ja marjamättään mielikki sekä ketunleipämeditaatio tulivat tutuiksi. Olin varautunut tuohon meditaatioon tuomalla myös pensasmustikoita mukanani, epäilin että me kaupunkilaiset emme kaikki halua laittaa metsän antimia suinpäin suuhumme, mutta osallistujat heittäytyivät rohkeasti makustelemaan metsää myös näin!

Jos haluat tutustua Metsäjooga -kirjan harjoituksiin, löytyy Mian sivuilta koottuna eri lehdissä julkaistuja juttuja aiheesta. Täältä löydät esim. MeNaiset -lehdessä olleen jutun metsäjoogaharjoitusohjeineen. Tai sitten voit ostaa kirjan omaksesi lähimmästä kirjakaupasta 🙂 Kirjasta voit tutustua lisää suomalaiseen metsään, omiin juuriisi tässä maassa. Ne ulottuvat syvemmälle kuin uskotkaan.

Metsäjooga ja #metoo, siis mitä…?

Joogaharjoituksen jälkeen siirryimme meren rannalle kalliolle ihastelemaan merinäköalaa ja tutustumaan Kalevalan Ainon kohtaloon sopivasti veden äärelle. Aino henkii mielestäni naisellisen vapauden metoo-energiaa ja on tietyllä tavalla esimerkki nykynaisellekin. Meillä länsimaisilla naisilla kun on mahdollisesti tunnetun maailmanhistorian parhaimmat mahdollisuudet elää vapaina ja omaa uomaamme kulkien, vaikka työtä tasa-arvon eteen pitääkin vielä tehdä. Itselleni Aino resonoi erityisesti sieltä varjoista, veden valtakunnasta ja pimeydestä käsin. Vakavan masennuksen kokeneena minun on helppo samaistua Ainon kohtaloon ja ratkaisuunkin. En kuitenkaan kehota nykynaista tarttumaan kiveen ja valitsemaan vapautusta hukkumiskuoleman muodossa, kannustan ennemminkin tutkailemaan omia varjoisiakin puolia ja ammentamaan niistä itselleen voimaa. Aino muistuttaa meitä siitä, että elämä ei aina ole iloista auringonpaistetta vaan myös pettymykset, suru ja hankalatkin tunteet kuuluvat elämään. Tutkailemalla ja itseen tutustumalla niitä varjopuolen asioita voi tuoda valoon tarkasteltavaksi, ja löytää vapautuksen niistä. Ilman valoa ei varjoja voi muodostua. Ja toisaalta: valokin loistaa kirkkaimmin pimeyden kontrastista. Joogaankin (jopa kliseisesti) kuuluva rti päästämisen teema on läsnä myös Ainon tarinassa.

Hiljaisuudesta hyvä tulee

Jatkoimme vielä kolmanteen luontokohteeseen korkealle kalliolle päättämään harjoituksen yhteiseen meditaatiohetkeen ja purkutilaisuuteen. Retkemme aluksi kaikki saivat kertoa omasta metsäsuhteestaan ja nyt oli ihana kuulla kuinka metsä oli syventänyt jokaisen kokemusta. Myös hiljentymisen mahdollisuutta pidettiin erityisen tärkeänä nykyajassa. Jooga siis todellakin kuuluu metsään!

”Rauhallinen yhdessäolo. Metsän tunnelma. Värit. Sinun oma olemuksesi, joka oli kuin osa metsän energiaa. Hieno kokonaisuus. Mukana samoin tuntevia. Hyvä olo jatkuu edelleen. Se, että saa/pitää olla hiljaa, on erityisen merkityksellistä ❤️”

”Ihanan pehmeä sunnuntaiolo on jatkunut vahvana aamusta saakka ja mieli tuntuu levänneeltä. Tätä toivoinkin harjoitukselta ja metsältä.😊”

”Tyytyväinen ja hyvä olo kesti koko päivän.”

Palautetta retriitille osallistuneilta.

Seuraava, täysikuun iltana elokuussa järjestettävä, metsäjooga -miniretriitti on jo buukattu täyteen, mutta aion ehdottomasti jatkaa näitä retkiä vuoden ympäri! On mielenkiintoista nähdä miltä joogaharjoitus ja retki tuntuu myös muina vuodenaikoina. Ulkona ja luonnossa liikkumisesta voi todellakin nauttia muulloinkin kuin kesän lämmössä, kyse on ainoastaan oikeanlaisesta varustautumisesta ja asennoitumisesta. Luonnossahan kaikki on aina ’oikein’. Mitä marraskuisessa hiljaisen harmaassa metsässä voikaan oppia itsestään?

Toivon että sinäkin inspiroidut pysähtymään hetkeksi luonnon äärelle, kokemaan ja näkemään hitaasti ja hiljaisuudessa. Aistimaan ja eläytymään. Metsittymään joogalla tai ilman.

Missä metsäjoogaan?

Voit seurata tulevia (metsäjooga)tapahtumia facebookista tai tilata omalle ryhmällesi privaattijoogaretken luontokohteeseen Helsingin alueella. Huomioithan että haluan  pitää ryhmät pieninä, max 10 osallistujaa, luontorauhan säilyttämiseksi.

PS. Ennen retriittiä kehotin osallistujia jättämään puhelimen ja muut laitteet kotiin. Vaikka omani oli turvallisuussyistä mukana, kuvia retkestämme ei todistusaineistoksi oikeastaan ole, koska jätin kuvat ottamatta (okei otin pari, mutta en halunnutkaan julkaista niitä vaan poistin ne puhelimestani). Tässä jutussa olevat kuvat on otettu omilta retkiltäni ja kaikki lainaukset on julkaistu osallistujien luvalla.

Tämä postaus ei ole maksettu mainos Metsäjooga -kirjalle. Olen vain puhtaan innostunut aiheesta ja haluan jakaa metsäjoogan ilosanomaan pyyteettä mahdollisimman laajalle <3 Varmistin myös ennen retriitin järjestämistä opettajaltani, että tämäntyyppisen, hänen kirjastaan inspiraatiota ja sisältöjä ammentavan retriitin pitäminen on ok.