Avainsana: kalevalamitta

Kalevalan päivän (28.2.) jälkimainingeissa voisi lähteä metsään pyyntimatkalle samassa hengessä kuin Kalevalankin hahmot metsään astuvat. Kalevalamittaisissa metsäloitsuissa puhutellaan metsää pyrkimyksenä saada lupa astua metsän tilaan ja saada toivottua riistaa saaliiksi.

Oleellista onkin ollut pyytäminen ja vastavuoroisuus. Metsäloitsussa metsää mielistellään ja kehuskellaan. Itse loitsurituaalissa on turvauduttu myös vaihtokauppaan antamalla jotain metsän haltioille. Se on voinut olla tilkka väkijuomaa tai vaikkapa hopeakellosta vuoltuja hopealastuja.

Nykyään monet meistä ”pyytävät” metsältä hengähdystaukoa, palautumista tai nautintoa katsella kaunista metsää. Saalis on siis jotain abstraktimpaa. Voisiko metsään meneminen kuitenkin olla jotain vastavuoroista, vaihtokauppa sinun ja metsän välillä?

Metsämaanantain kutsu:
Pyydä lupa astua metsään. Anna jotain vastineeksi. Voit hyödyntää alla olevaa metsäloitsua, jossa metsä henkilöityy feminiiniseksi Mielottareksi (Mielikki) ja Neitsyt Mariaksi. Lempikohtani on kuun hopeoimat kuusen oksat ja se, että kohtalo asetetaan metsän ”käsiin” (eli oksille).

”Käyn mie korven kolkutellen
Salon suuren sulkutellen.
Mielotar, metsän emäntä,
Metsän piika pikkarainen,
Miely, metsä, kostu, korpi,
Lempihi, salo sininen,

Paista kuuna kuusen oksat,
Tähtenä petäjän oksat
Minun metälle mentyäni,
Korvelle kohottuani;
Pane kuuset kukka päihen,
Petäjät hopia päihen,
Aukase Tapion aitta
Minun metälle mentyän,
Korvelle kohottuani!

Neitsyt Maarian, emonen,
Aukase Tapion aitta
Metsän piika pikkarainen,
Tuo minulle metsän olta,
Metsän mettä juoakseni!

Mielys, metsä, miehihin,
Kostu, korpi, koirihin!
Minun on miehet poika miehet,
Minun on koirat pentu koirat,
Panen oksalle osani,
Konkalolle kohtaloni.”

SKVR VII 5: 3269
Linkki aukeaa Suomen Kansan Vanhat Runot-tietokantaan.

Jos haluat tutustua syvemmin Kalevalaan, löydät hyvän listauksen Kalevala-aineistoista täältä Kalevalaseuran sivuilta>>