Metsän terveysvaikutukset, osa 1

”Elvyttävään luontokokemukseen liittyy tunne irtiotosta. Tunteen heräämistä edesauttaa se, että paikkaan päästäkseen joutuu ponnistelemaan, mutta siirtymä voi olla luonteeltaan myös symbolinen. Säännöllisen altistuksen kannalta luontopaikan tulee sijaita riittävän lähellä.”

Lainaus kirjasta Terveysmetsä. Tunnista ja koe elvyttävä luonto. (Marko Leppänen & Adela Pajunen, Gummerus 2017).

Kirjassaan Leppänen ja Pajunen kuvaavat tutkimusten pohjalta tunnistettuja elvyttävän luontokohteen tunnusmerkkejä, joista ensimmäinen liittyy luontopaikan saavutettavuuteen. Toisaalta on hyvä, että luontokohde on tarpeeksi lähellä, jotta sinne on helppo lähteä omassa arjessa. Toisaalta on kuitenkin hyvä, että joutuu hieman näkemään vaivaa luontopaikkaan päästäkseen.

Olen tänä talvena nauttinut suunnattomasti hangessa rämpimisestä. Aina kun lähialueemme kävelyteitä ei ole aamulla aurattu, olen hihkunut ilosta. Nyt pääsen taas rämpimään Mölylään ja tuttuun lähimetsään päästäkseen pitää nähdä vähän vaivaa – vaivaa, joka on sen arvoinen. Myös pidemmälle suuntautuvilla retkillä on tämä vaikutus. Jos sinun ei tänään ole mahdollista mennä vähän etäämmäs metsään, kokeile seuraavaa symbolista tapaa.

Metsämaanantain kutsu: Voisitko tänään hakeutua umpihankeen. Astua pois tallatulta metsäpolulta ja nähdä vähän extravaivaa päästäksesi lähiluontoon? Iita näyttää mallia.

Ps. Aina kun tarkastelemme metsää hyötynäkökulmasta, on hyvä herätellä ajatuksia myös siihen suuntaan että miten minä voin hyödyttää metsää? Lumessa rämpiessä voikin samalla pohtia tätä.