Metsäjooga

Metsäjooga

Maanantaisin 29.4-8.7.2019 klo 18.00-20.00

Metsäjoogassa teemme joogan perinteisiä harjoituksia luonnossa. Jokaiseen harjoitukseen nivon mukaan myös suomalaisesta perinteestä ja ”metsätietoudesta” ammennettua tarinointia. Metsäjoogassa nautitaan luonnosta kaikin aistein. Luonto opettaa kärsivällisyyttä ja ymmärrystä siitä, että kaikki tapahtuu aikanaan, omassa syklissään. Myös hyttyset, sade ja likaantuvat vaatteet ovat osa harjoitusta.

Kurssin aikana tutustut meditointi-, keskittymis- ja asanaharjoituksiin luonnon joogasalilla samalla seuraten luonnon heräämistä kohti kevättä ja kesää.
HUOM! Tuntia ei pidetä 20.5 ja 10.6!

Tule kokemaan (oma) luonto läheltä.

Hinnat:
Koko 9x kurssi: 90€ (sis. alv. 10%)
5x sarjakortti: 60€
Kertamaksu: 15€/kerta (jos tilaa)

Hinnat sis. alv 10%.

Voit valita verkkokaupassani mille tunnille haluat osallistua.
Kunkin kerran vapaat paikat näkyvät reaaliaikaisesti Holvi-kaupassa.

HUOM! Vain maksamalla varmistat paikkasi. Maksua ei palauteta mikäli oletkin estynyt tulemasta, mutta voit antaa/myydä paikan eteenpäin. Palautukset vain poikkeustapauksissa.

Metsäjoogaa, mytologiaa ja patikointia

Joogaloma Kreetalla 19-26.5.2019

Kreikan lomalla mytologiat ja tarinat ammennetaan paikallisesta rikkaasta kulttuurista. Pääset tutustumaan Kreikan jumaltarustoon, luontoon ja kulttuuriin kokemuksellisesti joogan avulla sen lisäksi että voit nauttia Välimeren aalloista, rantaelämästä ja hyvästä ruuasta. Joogaloma järjestetään yhteistyössä 15 vuotta harrastematkoja järjestäneen MatkaPaletti Oy:n kanssa. 

Metsä = Pyhä = Metsä

Suomalaisessa kansanuskossa ja esi-kristillisessä traditiossa metsä on merkinnyt jotain muuta(kin) kuin vain ”aluetta jonka pääasiallinen kasvillisuus on puita”. Metsä sanana on merkinnyt rajaa, äärtä ja syrjää. Samoja merkityksiä ovat suomalaiset antaneet myös sanalle pyhä. Eri kielissä pyhän merkityksiä ovat myös terveys, eheys ja voima. Sekä pyhän että metsän eräänlainen synonyymi on sana erä. .

Metsä on ollut aina suomalaisten ”tarveaitta”, tosin aiemmin hieman kestävämmällä kehityspohjalla kuin nykyään. Aiemmin nähtiin, että jos metsää ”käytti” liikaa hyödykseen, sai metsän väen vihat niskoilleen. Metsä on (ollut) kiehtova ja pelottava, kaukainen ja läheinen samaan aikaan.

Suomalainen on niin tottunut näkemään metsän puurajan tasaisena taivasta vasten, että ihan viime aikoihin saakka myös kaupunkiarkkitehtuurimme on pyrkinyt pitämään katseellemme tutun ja turvallisen tasaisen talojen kattolinjan taivasta vasten. Ainoastaan kirkoilla on ollut oikeus poiketa tasaisesta kaupunkisilhuetista ja kurottaa korkeuksiin. Nykyään tasaista rajapintaa halkoo tehtaiden piiput ja tornitalot, pyhän käsityksen muutoksen symboliikkaa lie siinäkin? Pyhään liittyy aina myös arvot. Arvotammeko rahan ja tuoton kaiken edelle unohtaen mistä tulemme ja mikä on todella arvokasta? Olisiko jo aika palata pyhään mesään?

Lähteet:
Anttonen, Veikko: Erä- ja metsäluonnon pyhyys
Tarkka, Lotte: Metsolan merkki – metsän olento ja kuva vienalaisrunostossa
Molemmat artikkelit teoksesta: Kalevalaseuran vuosikirja 73: Metsä ja metsänviljaa (toim. Laaksonen & Mettomäki). Helsinki, SKS.