Masennuspäivä – Miten päästä siitä eroon?

Masennuspäivä – Miten päästä siitä eroon?

Tiedättekö ne päivät jolloin ei oikein lähde?  Olet ehkä kipeänä (niinkuin minä nyt), väsynyt pitkästä työrupeamasta tai muuten vain masennus iskee etkä oikein saa kiinni että mistä nyt kiikastaa. Masennuspäivä iskee juuri silloin kun pitäisi tehdä vaikka mitä TÄRKEÄÄ ja PAKOLLISTA. Nykypäivän kilpailu- ja suorituskulttuuri edellyttää meiltä jatkuvasti enemmän ja parempia suorituksia, ikäänkuin elämä olisi lineaarinen nousukiito kohti yhä vaan korkeampia päämääriä. Erityisesti niinä päivinä kun ei itsestä irtoa muuta kuin voivottelua (ja räkää), potee huonoa omaatuntoa siitä, että ei ole tuottoisa kansalainen, työntekijä, puoliso ja/tai ihminen. Varsinkin jos aurinko paistaa keväisenä päivänä, silloinhan on suorastaan PAKKO mennä nauttimaan siitä.
Öööö, siis mitä?

Olen taistellut koko aikuisikäni näitä päiviä vastaan.  Masennuspäivä EI saa iskeä. Minun pitää tehdä se ja tämä. Koska on pakko. Masennuspäivä on paha, suoritettu ja tuottelias päivä hyvä. Ja kääk, entä jos tämä päivä onkin seuraavan masennuskauteni ensimmäinen päivä ja tästä tie on vain alaspäin? Ikään kuin se lineaarisuus olisi myös toiseen suuntaan ainoa mahdollinen vaihtoehto. Siis käytännössä taistelen itseäni vastaan. Pakenen sitä ikävässä olossa rypevää, saamatonta ja Netflixiin pakenevaa itseäni viimeiseen saakka. Lakaisen kaiken shaiban maton alle, liimaan hymyn naamalle väkisin ja pakotan itseni nauttimaan auringonpaisteesta. Vaikka tämä kaikki on jotain mitä en nyt ole.
Öööö, niin siis MITÄ?

Siis käytännössä taistelen itseäni vastaan.

Masennuspäivä
Masennuspäivän moodboard.

Mikä auttaa kun masennuspäivä iskee?

Alan pikkuhiljaa oivaltaa että näillä masistelupäivillä, olipa syy mikä tahansa, on tarkoituksensa. Mitä pidempään sen kaiken ikävän lakaisee maton alle, sitä isommaksi möykky siellä kasvaa ja lopulta se kyllä valuu ulos. Ja voilá, lepäämiseen / sairastamiseen / ihan vaan olemiseen itsen kanssa ei riitäkään enää päivä tai kaksi. Masennuspäivä muuttuu viikoksi, kuukaudeksi, jopa vuodeksi. Trust me, I know!

Oikeasti masennuspäivä iskee silloin kun tarvitset sitä. Olisikohan silloin mahdollista luottaa omaan tunteeseen? Tunteeseen joka voisi kertoa mitä juuri sillä hetkellä tarvitset. Olkoonkin että se on sitten se Netflix (voin suositella esimerkiksi tätä ja tätä). Kliseisesti päästää irti ja antaa masennuspäivän viedä mennessään. Lillua siinä kuin olisit parhaimmassa vaahtokylvyssä. Mennä sitä kohti sen sijaan että pakenisit. Tutustua ikävään tunteeseen ja tarkastella sitä. Hyväksyä että tänään voisi olla ihan ok  olla olematta tuottoisa ja antaa auringon paistaa ihan keskenään vaikka itseä vit***aa. Koska mikään tilanne, tunne, olotila tai kehollinen tila ei ole pysyvää. Kaikki on jatkuvassa muutoksessa ja on aivan varmaa, että masennuspäivä menee ohi ja silloin aurinko paistaa jälleen itsen sisälläkin. Koska se kaikki ikäväkin mitä koet, on osa sinun elämää, eikä sitä tarvitse kieltää tai laittaa pois. Sehän on kuin kieltäisit suuren osan elämäsi olemassaolosta kokonaan.

Olisikohan mahdollista luottaa omaan tunteeseen? Kaikki ikäväkin mitä koet, on osa sinun elämää

Lopulta jokainen tunne jonka koemme, on vain ohimenevää kuten sade . Et muutu tunteeksi tai ajatukseksi, kuten ei metsäkään muutu vedeksi sateen kastellessa kaiken. Olet silti edelleen sinä itse.

Masennuspäivä, anna sen tulla, niin se myös menee.

Ps. Minulla se ei vielä mennyt ihan kokonaan, irti päästäminen ja siitä kumpuava blogin kirjoittaminen ei (ainakaan vielä) toimi parannukseksi flunssaan, joka itselleni iskee yleensä silloin kun en usko masennuspäivän voimaannuttavaan vaikutukseen ajoissa.

Kah! Elämä on oppitunti enkä aina kuuntele.

Pps. Klikkasithan linkkejä? 😉

Jätä kommentti

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *