Kuka on Minä itse?

Kuka on Minä itse?

Olen sanonut ihan lapsesta saakka ”Lotta laittaa itse .” Joku sanoisi sitä itsepäisyydeksi (mieheni), joku peloksi pyytää apua tarvittaessa (ainakin ystäväni, ehkä jopa terapeuttini..?) ja joku aika kivaksi työntekijän ominaisuudeksi (entiset työnantajani). Mutta kuka se itse on ja miten sen löytää ilman että unohtaa itsensä?

Muistan kuinka joogaopettajakoulutuksemme viimeisessä moduulissa meille valmistuville opettajille suositeltiin oman opettajuuden äänen, oman tavan ja tulokulman opettamiseen, tietynlaisen nichen, määrittelyä mahdollisimman pian valmistumisen jälkeen. Mitä haluan välittää opettamalla joogaa? Mitä haluan joogaopettajana sanoa? Mitä jooga’tyyliä’ tai -suuntausta edustan? Mikä voisi olla tulevaisuudessa oma erikoisosaamisalueeni? Kaikkea kaikille -lähtökohta harvoin toimii. Itsellä tuo pohdinta jäi opettamisen (alku)innostuksen jalkoihin. Ja lopulta unohtui kokonaan. Samalla taisin unohtaa vähän itsenikin.

Olen toiminut joogaopettajana vuodesta 2016 alkaen ja ohjannut sitä ennen ryhmäliikuntatunteja vuodesta 2010 ja toiminut personal trainerina vuodesta 2012.   Pidän itseäni kuitenkin todella tuoreena ja keltanokkana (jooga)opettajuuden tiellä. Nyt olen kuitenkin löytänyt jotain, mitä toivon jokaisen joogaopettajan, ja myös asiakkaani, löytävän: Oman itseni tästä maailmasta. Oman ääneni joogaopettajana ja ihmisenä. Omat juureni joista voin kasvaa. Mutta miten sinne itsen luo sitten löytää, sieltähän se tuijottaa joka aamu peilistä suoraan silmiin? Siinähän se jo on. Vai onko?

Lotta ja Mia

Matkija-apinana opettajuuden tielle ajelemaan

Vastavalmistuneena ja (yli)innokkaana joogaopettajana en osannut muuta, kuin ehkä vähän koettaa kopioida omia opettajiani, toivoen että olisin yhtä näppärä koreografi ja taitava verbaalinen ohjaaja kuin omat opettajani ja lisäksi olla heidän edustamalleen tyylille mahdollisimman uskollinen. Eli siis vähän niinkuin matkia. Samalla sitä huomaa, että omaan harjoitteluun ei olekaan enää niin paljon aikaa, energiaa tai viitseliäisyyttä, kuin aiemmin. Olo oli tuolloin hieman kuin ajaessa autolla, jonka renkaat on asennettu vähän vinoon ja kartturin kartta olisi epäselvä tai ajoittain jopa kadoksissa. Menossa oikeaan suuntaan, mutta matkanteko oli hieman epävarmaa, koko ajan piti korjata suuntimia ja vääntää rattia, tehdä korjausliikkeitä. Enkä tuolloin olisi muuta voinutkaan.  Ihminen, kuten muutkin eläimet, oppii matkimalla, kokeilemalla, yrityksen ja erehdyksen kautta. Ilman kokemusta on mahdollista vain hieman haparoida ja sitä kautta löytää oma suuntansa. Ilman itsen löytämistä, voi vain etsiä.

Uskon että tuntini olivat oikein hyviä tuolloinkin. Sain hyvää palautetta alkumetreiltä saakka, joten ihan metsässä sitä ei silloin olla oltu. Koin myös itse onnistumisen hetkiä, joten olisin varmasti voinut jatkaa samaan malliin. Hieman kopioiden ja uskotellen, että tätä asiakkaat haluavat. Ainakin jonkin aikaa. Jossain vaiheessa ne renkaat alkaa kuitenkin kulua pyöriessään vinoon jatkuvasti. Lopulta ne puhkeavat ja suistut tieltä ojaan.

Nyt kun takana on muutama opettajuuden kokemusta kartuttanut vuosi ja eritoten olen kohdannut itsensä joogaopettajan, itsenä, ihmisenä, alkaa sen auton renkaat vihdoin asettua omille paikoilleen ja karttakin pysyä tallessa. On vaatinut paljon työtä, itsen tutkailua ja myös sitä kokeilua (kiitos vaan kaikille asiakkailleni luottamuksesta ja avustanne, ihan tietämättännekin, tässä matkan varrella) päästäkseni tähän missä nyt olen.
Itseeni.

Itse

Koen vihdoin, että olen löytänyt oman ääneni, sen oikean kohdan sydämestäni josta voin ammentaa tunteja suunnitellessani ja ohjatessani. Voin kertoa, että aika kauas ollaan tultu siitä mistä aloitin leikkiessäni seuraa johtajaa-leikkiä opettajieni perässä. En ole opettajani, olen minä, Lotta. Minulla on oma ääni ja kun olen sen löytänyt, voin toimia hieman samalla tavoin kuin Speden speleistä tuttu potkupallo, joka on kuminauhalla nilkassa kiinni: Palaan aina ytimeeni, lähtökohtaani, josta käsin haluan elää ja opettaa. Takaisin potkaisijan nilkaan.  Ja vain rauhassa keskittymällä se pallo palautuu hallitusti takaisin. (Ylilyönnitkin ovat tosin sallittuja, ne kuuluvat elämään.)

Joogaopettajuuden äänen, ja itsen, voi löytää vain etsimällä ja hyväksymällä sen mitä löytäessään kohtaa. Katso siis seuraavalla kerralla itseäsi todella takaisin peiliin. Sulje silmäsi ja katso itseäsi, sitä Sinua joka ei ole kehosi tai ajatuksesi vaan jotain syvempää. Ovatko sinun autosi renkaat vinossa vai kaipaavatko ne säätöä? Onko karttasi tallella? Jooga on yksi mahdollisuus palata itsen äärelle, tutustua siihen. Rakastua itseen, vain sieltä käsin voit rakastaa muitaja löytää jotain syvempää.

Voit tulla tutkailemaan ja etsimään itseäsi tunneilleni turvallisesti ja pehmeästi. Etenemme rauhassa ja kuullostellen, liikuen virtaavasti ja palaten aina omaan lähtökohtaan ja itseen. Jos kaipaat todella, vahvoja ja dynaamisia, hikeä lennättäviä ja vauhdikkaita tunteja, kannattaa etsiytyä jonkun toisen opettajan tunnille. Voin suositella sinulle hyväksi toteamiani kollegoita (rakastan itse tehdä myös vahvempaa harjoitusta). Myös sieltä voi löytää itsensä, jokaisella meillä on omat polkumme. Ja ojamme joissa on ok piipahtaa matkan varrella.

Lämmöllä ja pehmeydellä minulta sinulle,
Lotta

ps. Jos haluat tutustua syvemmin Itseen isolla iillä ja sukeltaa syvään päähän, suosittelen Maailmaanpuu podcastia, erityisesti juuri ilmestynyttä jaksoa Atmanista.

Jätä kommentti

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *