Paluu pyhään metsään

Metsämaanantai: Paluu pyhään metsään

Suomalaisessa kansanuskossa ja esikristillisessä traditiossa metsä on merkinnyt jotain muuta(kin) kuin vain ”aluetta jonka pääasiallinen kasvillisuus on puita”. Metsä sanana on merkinnyt rajaa, äärtä ja syrjää. Samoja merkityksiä ovat suomalaiset antaneet myös sanalle pyhä. Eri kielissä pyhän merkityksiä ovat myös terveys, eheys ja voima. Suomen kielessä pyhän että metsän eräänlainen synonyymi on sana erä.

(Erä)metsä on ollut aina suomalaisten ”tarveaitta”, tosin aiemmin hieman kestävämmällä kehityspohjalla kuin nykyään. Aiemmin nähtiin, että jos metsää ”käytti” liikaa hyödykseen, sai metsän väen vihat niskoilleen. Metsä on (ollut) kiehtova ja pelottava, kaukainen ja läheinen samaan aikaan.

Suomalainen on niin tottunut näkemään metsän puurajan tasaisena taivasta vasten, että viime aikoihin saakka myös kaupunkiarkkitehtuurimme on pyrkinyt pitämään katseellemme tutun ja turvallisen tasaisen talojen kattolinjan taivasta vasten. Ainoastaan kirkoilla on ollut oikeus poiketa tasaisesta kaupunkisilhuetista ja kurottaa korkeuksiin.

Nykyään tasaista tätä rajapintaa halkoo tehtaiden piiput ja tornitalot. Pyhän käsityksen muutoksen symboliikkaa lie siinäkin? Pyhään liittyy aina myös arvot. Arvotammeko rahan ja tuoton kaiken edelle unohtaen mistä tulemme ja mikä on todella arvokasta?

Olisiko jo aika palata pyhään mesään?

Metsämaanantain kutsu: Astu metsään. Voitko nähdä luonnon arvon vaikka se ei juuri nyt tuottaisikaan sinulle mitään? Voitko kokea pyhän metsässä?

Tekstin lähteet:
Anttonen, Veikko: Erä- ja metsäluonnon pyhyys.
Tarkka, Lotte: Metsolan merkki – metsän olento ja kuva vienalaisrunostossa.
Molemmat artikkelit teoksesta: Kalevalaseuran vuosikirja 73: Metsä ja metsänviljaa (toim. Laaksonen & Mettomäki). 1994. Helsinki: SKS.

Kuva AkkaKolilta jonka taivaanrajan sineen jakuva metsämaisema kutsuu itseäni jopa enemmän kuin UkkoKolin upea järvimaisema Pieliselle.

 #metsämaanantai #metsähaaste #metsäjooga #lumouduluonnosta 
#metsästäammennettu #pyhämetsä #arvokasluonto

Ystävä metsässä

Metsämaanantai: Ystävä metsässä

Minulla on lukuisia ystäviä metsässä: On kivi, joka itkee kanssani. Noitapuu, joka on oikeastaan jättiläismäisen, kaatuneen kuusen kanto. Mäntyvanhuksia, joista toiset ovat jo osittain kelottuneita. Se yksi kuusi, jonka oksien alla on kuin pieni pesä minulle. Ja kallion kolo, johon lantioni asettuu juuri mukavasti. Se suuri kivenjärkäle, jonka kanssa olemme hieman etäisempiä tuttavia. Rakkaat sammaleet, itse tai jonkun muun tekemät oksarakennelmat ja metsäalttarit. Jos tapaan metsässä eläimiä, juttelen niille. Tutussa lähiluonnossa ystävien poistumisen tai muuntumisen, vaikka puun kaatumisen, tunnistaa, kun olette lähiluonnon kanssa jo enemmän kuin hyvänpäiväntuttuja. Tällainen juurtuminen lähiympäristöön voi olla merkittävä tekijä vaikkapa uuteen paikkaan kotiutumisessa.

Metsämaanantain kutsu: Voisitko tänään mennä lähimetsääsi, joko tapaamaan tuttua ystävää tai tutustumaan uuteen?

Me ihmiset, normaalioloissa, kättelemme tai halaamme merkiksi tapaamisen aloituksesta. Voisitko samalla tavalla toisen tilaa ja olemusta kunnioittaen kohdata (uuden) ystäväsi metsässä?

Kättelemässä mäntyvanhusta.

***Metsämaanantai on LottaJoogan inspiraatiopäivä joka kutsuu sinut haahuilemaan ja aistimaan metsää hitaasti aina(kin) maanantaisin. Metsämaanantain somesisällöt ammentavat suomalaisesta metsästä: kansanperinteestä, erilaisista harjoituksista, metsätieteistäkin. Voit halutessasi jakaa omia Metsämaanantai-kokemuksiasi somessa tunnisteella #metsämaanantai ***

#metsämaanantai #metsähaaste #metsäjooga #lumouduluonnosta #metsästäammennettu #metsähaahuilukunniaan #ystävämetsässä #luonnonystävä

Pyyntimatka metsään

Pyyntimatka metsään

Kalevalan päivän (28.2.) jälkimainingeissa voisi lähteä metsään pyyntimatkalle samassa hengessä kuin Kalevalankin hahmot metsään astuvat. Kalevalamittaisissa metsäloitsuissa puhutellaan metsää pyrkimyksenä saada lupa astua metsän tilaan ja saada toivottua riistaa saaliiksi.

Oleellista onkin ollut pyytäminen ja vastavuoroisuus. Metsäloitsussa metsää mielistellään ja kehuskellaan. Itse loitsurituaalissa on turvauduttu myös vaihtokauppaan antamalla jotain metsän haltioille. Se on voinut olla tilkka väkijuomaa tai vaikkapa hopeakellosta vuoltuja hopealastuja.

Nykyään monet meistä ”pyytävät” metsältä hengähdystaukoa, palautumista tai nautintoa katsella kaunista metsää. Saalis on siis jotain abstraktimpaa. Voisiko metsään meneminen kuitenkin olla jotain vastavuoroista, vaihtokauppa sinun ja metsän välillä?

Metsämaanantain kutsu:
Pyydä lupa astua metsään. Anna jotain vastineeksi. Voit hyödyntää alla olevaa metsäloitsua, jossa metsä henkilöityy feminiiniseksi Mielottareksi (Mielikki) ja Neitsyt Mariaksi. Lempikohtani on kuun hopeoimat kuusen oksat ja se, että kohtalo asetetaan metsän ”käsiin” (eli oksille).

Käyn mie korven kolkutellen
Salon suuren sulkutellen.
Mielotar, metsän emäntä,
Metsän piika pikkarainen,
Miely, metsä, kostu, korpi,
Lempihi, salo sininen,

Paista kuuna kuusen oksat,
Tähtenä petäjän oksat
Minun metälle mentyäni,
Korvelle kohottuani;
Pane kuuset kukka päihen,
Petäjät hopia päihen,
Aukase Tapion aitta
Minun metälle mentyän,
Korvelle kohottuani!

Neitsyt Maarian, emonen,
Aukase Tapion aitta
Metsän piika pikkarainen,
Tuo minulle metsän olta,
Metsän mettä juoakseni!

Mielys, metsä, miehihin,
Kostu, korpi, koirihin!
Minun on miehet poika miehet,
Minun on koirat pentu koirat,
Panen oksalle osani,
Konkalolle kohtaloni.

SKVR VII 5: 3269
Linkki aukeaa Suomen Kansan Vanhat Runot-tietokantaan.

Jos haluat tutustua syvemmin Kalevalaan, löydät hyvän listauksen Kalevala-aineistoista täältä Kalevalaseuran sivuilta>>

***Metsämaanantai on LottaJoogan inspiraatiopäivä joka kutsuu sinut haahuilemaan ja aistimaan metsää hitaasti aina(kin) maanantaisin. Metsämaanantain somesisällöt ammentavat suomalaisesta metsästä: kansanperinteestä, erilaisista harjoituksista, metsätieteistäkin. Voit halutessasi jakaa omia Metsämaanantai-kokemuksiasi somessa tunnisteella #metsämaanantai ***